Remontti alkakoon.

Tänään kesti taas aamulla, ennen kuin sain noustua ylös, damed noita viikonloppuja ja liian hyvin onnistuneita unirytmien sotkeentumisia. Ei sillä, ei tänään ollut tarkoituskaan saada ihmeitä aikaiseksi, mutta huomenna voi aamulla olla aika itku herätä taas ajoissa kouluun. Tänään olen siis tiskaillut ja pessyt pyykkiä, löysin jopa komerostani Comfortin testipakkauksen, pitänee kokeilla seuraavalla kerralla onko tökötti hyvää, nyt mentiin vielä perinteisillä pesuaineilla. Mistähän tuo paketti mulle on ees eksyny..ei voi muistaa:D

Tänään sain tekstarilla ilmoituksen paketista, joka olisi postissa, siinä lienee se isompi koko henkan kevät takista laventelinsinisenä, katsotaan nyt miten se malli sitten istuu. Postimies kävi myös pimputtelemassa ovikelloa, mutta en kerennyt ovea avaamaan. Oletteko huomanneet, että jos paketti tulee ovelle, ovikello soi kerran ja samalla hetkellä kun ovikellon ääni vaimenee, voit jo kuulla kuinka postimies on jo alaovella. Kuinka nopea oikeasti pitää olla, että kerkiää aukaista oven ja saada paketin, really? Mutta siis sekin paketti pitää hakea postista, olisikohan siinä arvontavoittoni, hi hii:)

Mutta siis tämä viime aikainen siivous intoilu, tai voiko sitä ihan vielä siksi kutsua, mutta kuitenkin, on osa jotain isompaa. Tarkoituksenani on siis hieman muuttaa elintapojani takaisin parempaan suuntaan, ottaa rytmistä kiinni toisin sanoakseni. Eli tarkoituksenani on pitää kämppäni paremmassa kunnossa, se on päässyt viime aikoina lipsumaan. Ruokailutapani saavat kokea keventymistä, vaikka mielestäni syön pääasiassa melko terveellisesti, ei se tarkoita sitä, ettei asiaa voisi aina parantaa. Aion urheilla enemmän, päästä kiinni taas kouluun ja pitää miettiä hieman henkiselläkin puolella missä menen ja mitä elämältäni tahdon. Kuulostaa isolta rempalta ja niinhän se on, mutta tarkoitus ei olekaan tehdä kaikkea hetkessä, vaan tehdä siitä enemmänkin elämän tapa. Olen saavuttanut elämässäni semmoisen pisteen, että tunsin tarvetta muuttaa tiettyjä asioita elämässäni, jotta voisin kokea olevani tyytyväinen. Ja ei muutos ole aina pahasta, päinvastoin. Ehkä tämä on sitä aikuisuutta?

Aloitan projektini pienillä asioilla, tällä hetkellä esimerkiksi siivoan vaatekaappiani, haluan eroon kaikesta turhasta. Kaappini on nyt siivottu ja huoneeni nurkassa odottaa iso kasa ehkä vaatteita sovitusta ja päätöstä siitä, että kuuluuko se kaappiin vai kirpparikasaan. Huomasin, että kaappien siivous on melko kivutonta, kun hoitaa pari asiaa ensin kuntoon a) hanki hyvää seuraa siivoukseen, mutta ota sellainen henkilö, joka auttaa sinua olemaan kriittinen tarpeen vaatiessa. Tarvitseko todella kymmenen paria saappaita jne.. b) ota aikaa, ei kaikkea tarvitse heti päättää. Minulla tuo kasa on ollut tuossa perjantaista asti, olen kyllä huomannut sen, että tänä aikana en ole ainakaan kaivannut yhtään pinossa olevista vaatteista. c) älä säilytä melkein hyviä tavaroita, jos tarvitset pikkumustan ja kaapissasi on melko hyvä, hävitä se! Hanki tilalle juuri se täydellinen, niin elämä helpottuu kummasti;)

Itse tein sitten listan vaatteista/kengistä ja asusteista, joita mielestäni tarvitsen ja jotka puuttuvat vielä vaatekaapistani. Nyt seuraan sitten tuota listaa, päivitän tarvittaessa, mutta kuitenkin niin, että kun olen kaupassa, mietin taas jokaisen tuotteen kohdalla tarvitsenko sen todella, onko se listallani, vai onko se vain taas yksi mielihalua lisää.

Vaikka elämäntapa remppa kuulostaa isolta pahalta möröltä, ei sen tarvitse olla sitä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että on valmis hetken kestämään kaaosta, päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. En anna tämän asian olla ainoa elämääni ohjaava asia, otan sen vastaan sopivalla huumorilla ja etenen pikku askelin eteenpäin ja uskon sen toimivan silloin. Ei pidä olla liian vakava elämänsä suhteen.