keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Luulen kadottaneeni viimeisetkin älyn hituset päästäni!

Heti alkuun pieni varoituksen sana tämän postauksen sisällöstä, eli ei kannata lukea yhtään pitemmälle, jos tänään ei ole juuri se hyrteerinen päivä, kun kaikki maailman tyhmimmät jutut tuntuvat super hauskoilta, varsinkin kun itse kuvittelee keksineensä jotain todella mahtavaa. Mutta luulen, että tänään ruudun toisella puolella on ehkä yksi ystäväni, joka saattaa kärsiä samasta harhasta, joten Tepa tämä on sinulle:D

Juttu on oikeastaan vanha, aloin vain itse naureskellä sille tuossa sohvalla. Tämä tarina alkoi siis viime kesänä, kun kuljimme melko paljon työporukan kanssa autolla kuvauskohteesta toiseen, kilometrejä karttui ja väsymys oli melko yleinen vieras. Jututhan olivat silloin tietty huippulaatua ja olimme niin hauskoja, että olisimme varmaan lyöneet laidalta kaikki stan up koomikot, ainakin omasta mielestämme. Mutta siis, jos jaksaisin pohjustaa tarinan alusta alkaen, menisi siihen tovi, sillä mukaan kuuluisi Jehovan todistaja, epämääräinen lappu, jonka häneltä saimme, joka pyöri aikansa autossa, kunnes luimme kaikki kolme sitä intonamme. Oudot väärinymmärryksen tekstin sisällöstä (kyllä se on mahdollista, että kolme ihmistä lukee saman tekstin ja samoilla sana virheillä) ja ehkä pitäisi mainita siitä neljännestä henkilöstä, joka valaisikin meitä lopulta asioiden oikeellisuudesta. Mutta koska tarina olisi näin ollen aivan liian pitkä ja ehkä tajuaisin jopa itse sen aikana, kuinka huono juttu se onkaan, on parempi pysyä tässä tiiviissä versioissa.

Eli noilla matkoilla söimme mitä kerkesimme ja yksi eväs muodoistamme olivat karkit. Kesän aikana huomasimmekin, että hei Malacon Truly Juicy karkeissa on mitä mielenkiintoisempia tekstejä takana. Enää en muista mitä kaikkea niissä lukikaan, mutta muistot vain tulvahtivat mieleen, kun eilen törmäsin näihin tuttuihin karkkipussukoihin karkkikaupassa.

Tämä pussi siis pullistelee makeita pareja, jotka eivät vain malta pysyä erillään toisistaan. Pistä siis pareittaan poskeen..kaksin aina kaunihimpi! ja mitäs siellä vielä olikaan, nämä karkit eivät olekaan tuhmia vaan kilttejä. Niin niin..jutussahan ei siis oikeasti ole päätä ei häntää, kertonee korkeintaan kesän väsymyspisteestä, mutta hei ei nyt ihan normaalia tekstiä karkkipussin takana, mieti kun lapset lukee ja alkaa liikaa miettiä:D


Joten ehkä lopputulos onkin se, että ei juttu edes kovin hauska ollut. Lupaan palata takaisin, vasta kun olen löytänyt ne kadonneet hituset, ehkä severa söi ne. Ja lupaan myös etten enää lue ohjeita siitä, kuinka saada parisuhde kukoistamaan, karkkipussin takaa. Ehkä jos en lukisi, minulla olisi semmoinen;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Just say it..