Laatta valintojamme, mutta mikä menee minnekin? ;)

Odota hetken aikaa, näätkö maailman muuttuvan?

Tämä kesä on ollut täynnä vilskettä, niin ja puhun aivan kuin kesä olisi jo ohi. Ehkä syksy antaa meidän vielä odotella itseaan, kiusoittelee kuin aamunkaste, joka katoaa hetkessä pois jättämättä jälkeään, mutta silti sen voi aistia ilmassa. Kesä on ihanaa aikaa, silloin kaikki on mahdollista. En tiedä miksi syksy sitten kuvastaa usein kaikkea uutta, mutta myös paluuta arkeen. Milloin nämä luokittelut oikein ovat syntyneet?

Tänä kesänä olen haahuillut päivässä unohtaen ajan kulun, juossut viikkoja läpi sydän tykytellen jännityksestä mitä kaikkea onkaan edessä, ja mitä kaikkea jäikään taakseni. Välillä hihittelen ääneen typerä virnistys naamalla kun pohdin mitä kaikkea onkaan tapahtunut, hetkittäin koen myös paniikkia siitä, että selviääkö kaikesta. Onko sitä nyt aikuinen? Millainen on aikuinen, eikö silloin saa enää hulluutella ja pukeutua vaikka päästä varpaisiin pinkkiin? En usko, että itse olen se vakavin aikuinen, mutta kun vastuu kasvaa huomaa itsessään enemmän niitä totisia piirteitä. Pitäisi muistaa hengittää ja olla oma itsensä. Luottaa, että osaa. Tietää, että toinen opastaa jos itse kompuroi. Kyllä kaikki järjestyy. 

Syksy, sitä olen odottanut niin kovasti, että hetkittäin olen unohtanut elää hetkessä. Syksy tulee kun sen aika on, ei se mihinkään karkaa. Pitäisi muistaa se ja nauttia vielä viimeisistä kesän henkäyksistä. Kaikki se ihana uusi mikä siellä syksyssä odottaa, pysyy siellä yhä vaikka unohtuisikin hetkeksi kesän vietäväksi :)