joka tytön parhaat ystävät, kengät.

Minun isäni sanoi, että tytöllä pitää aina olla punaiset kumpparit. Sunnuntaina vietimme kastejuhlaa ja lahjapöydässä odottivat nämä punaiset kumpparit kera punaisten villasukkien. Toki ne ovat vielä isot, mutta ei siinä mene kauaa kun pikku neiti voi vipeltää kumppareissaan lätäköissä. Aivan huippu lahja siis :) Toki tytteli sai monta muutakin ihanaa lahjaa, voi olla että kateellinen äiti esittelee ne joku päivä ;) Muun muassa mekko varasto karttui muutamalla mekolla, liekö kohta samanlainen arsenaali kuin äidillä.

Itselläni kastepäivänä oli jalassa ensimmäistä kertaa pinkit ihanuuteni, elikkä Minna Parikan Lin kengät. Olen kauan haaveillut Parikan kengistä ja viime kesänä sitten alennusmyyntien aikaan päätin repäistä. Onneksi väri sattui olemaan oikea kastejuhlien suhteen! 

Jotain vanhaa, jotain uutta...

... mutta ei mitään sinistä ;) Tyttömme sai lahjaksi ihanan kirahvi purulelun, tämä tuote onkin vilahellut tiheään monissa blogeissa. Iloinen yllätys mammalle jälleen kerran, sillä olin haaveillut kyseistä tuotetta tytöllemme. Muutenkin pitänee välikommenttina huokaista, kuinka hämmentynyt olen niistä monista lahjoista joita tyttömme on saanut. Ei mulle tullut mieleenkään odotella lahjoja, tai eihän ne mulle ole, vaikka taitaa mamma olla enemmän täpinöissään tällä hetkellä kuin tuo pikku pakkaus ;) Mutta niin takaisin asiaan. Olemme pohtineet, että tytölle yritämme hankkia fiksusti tulevaisuudessa leluja. Ei ole kiva jos joka paikka tursuaa kaikkea turhaa. Sen takia toinen asia mitä pohdimme leluista oli se, että voisimme hankkia puisia leluja. Ne kun ovat kestäviä klassikkoja, jotka kestävät yleensä vuodesta toiseen, kuten kuvan helistin. Se nimittäin on tytön isän vanha! 

Kun tyttö on isompi olisi ihana hankkia hänelle samanlainen hevoskeinu kuin meillä oli kotona. Sellainen mustaharjainen heppa, jonka kyydissä pystyi istumaan. Hevoselle oli maalattu punertavat suitset ja istuimen penkkiosassa oli pinnoilla tehty selkäosa. Näin kyseistä tuotetta vielä myynnissä, onneksi kaikki vanha ei aina katoa uusien humpuutuksien tieltä. 

Festivo

Mummoni muutti joku aika sitten pienempään asuntoon ja kävi siinä samalla läpi tavaroitaan. Hän oli päättänyt tarjota meille lapsenlapsille Festivo kynttilänjalkojaan. Niitä kun oli viisi kappaletta, yhtä monta kuin meitä lapsenlapsia. Ja koska olen vanhin, sain joukon suurimman. Minusta sarja on kaunis klassikko, ehkä jokunen vuosi sitten en olisi nähnyt tällaista osana sisustusta. Mutta tällä hetkellä silmää miellyttää kovin aalto maljakkokin, entinen nou nou asia. Niin se vain mieli muuttuu ja maku kehittyy? Kaapin päällä tuntuu olevan kovin syksyiset värit, pitänee etsiä jotain muuta tuohon tilalle kaapeista, jotain keväisempää :) 

Marimekko kevät 2015 / naiset

Saisikohan mamma ostaa uuden mekon kastejuhlan kunniaksi? Vaikka mekkoja onkin jokunen kaapissa, mutta silti..? Selailin taas Marimekon sivuja ja ihastelin muutamaa mekkoa. Kuosi on jokaisessa sama, malli hitusen eri. Värikäs versio kiehtoo minua enemmän näin kevään korvilla kuin mustavalkea. Kaksi ensimmäistä mallia on tehty puuvillasatiinista joten lienevät astetta juhlavammat. Ehkä yritän joku päivä käydä paikallisessa Marimekon liikkeessä ihan vain katsomassa ;) 

Viisi väriä: musta/valkoinen

Beben yks kuukautis tärpit.

Eilen tuli meijän bebelle ikää yksi kuukausi, aika todella katoaa jonnekin! Ajattelin sen kunniaksi kuvailla muutamia tärppejä vaatteiden suhteen, joita itse olen kokenut hyviksi pikku ihmisen kanssa. Voi olla, että suurimmalle osalle nämä ovat ihan peruskauraa, mutta itse olen saanut opetella käytännön kautta mikä on fiksua vaatetuksen suhteen pienen vauvan kanssa. En tiedä miksi uusia mammoja esimerkiksi rangaistaan laitoksella, kun vauvoille on ainoastaan todella hankalasti puettavia vaatteita. Miljoona niru narua ja ihmeellisiä viritelmiä. Tai ainakin ne sille tuntuivat ensi hetkinä, sekä vauva, että mamma olivat molemmat hämillään..

Nämä puolibodyt/housut meillä ovat olleet vasta pari päivää. Ne eroavat meidän muista housuista pienellä, mutta tärkeällä yksityiskohdalla. Näissä on tuolla nilkkaosassa pienet kuminauha rypytykset. Pysyy aika paljon paremmin pienessä jalassa, kuin sellaiset jossa tuo jalkaosa on pelkästään tossumainen. 

Ulkoilun pelastus ekoina viikkoina oli kaverini tekemä neulehaalari, vähän aikaa sitten saimme lahjaksi myös toisen ulkoiluun sopivan haalarin fleecestä. Plussaa vetoketjusta, on helpompi pukea päälle. 

Bodyissä ovat ehdottomia lemppareita nappiversiolliset kietaisu mallit. Yllättävän hankalaa pukea kiukustunutta vauvaa, jos body on sellainen pään kautta pujotettava. Kömpelö äiti on saanut muutamat tuskaiset katseet osakseen pieneltä.. Osassa vaatteita on hihaan lisättynä sellaiset tumppuosat. Ekoina päivinä hyödynsimme näitä, mutta koska tytteli ei ainakaan toistaiseksi raavi itseään pahemmin emme ole niitä käyttäneet. 

Sisähaalareissa meillä löytyy versiot sekä napeilla, että vetoketjulla. Kumpikin toimii! Vetoketjulliseen on tehty kiva pieni lisä, kun vetoketjulle on tehty suoja, jotta se ei raavi naamaa. Tälläista ei ole esimerkiksi yllä olevassa fleecehaalarissa. Ei pakko juttu, mutta hyvä idea. Nappiversion kanssa käytämme sukkia, koska malli on tuollainen capri pituinen. Vetoketjuhaalarissa on sukkaosa valmiina. Joskus neidin jalat löytyvät haalariosan keskeltä kippurassa, sillä sukkaosa ei pysy niin hyvin jalassa.  

Tällaisia huomioita on tullut tehtyä ensimmäisen kuukauden aikana. Saas nähdä muuttuvatko lempparit miten tässä ajan kanssa ja mikä on kätevintä päällä, kun neiti lähtee kasvamaan. 

Viisi väriä haaste: keltainen

Keltainen väri on vaikea, kaikki sävyt eivät todellakaan ole mieleeni. Sinapinkeltainan tai leijonankeltainen kuten jotkut sanovat on lempivärejäni myös pukeutumisessa. Harmikseni en vain omista juurikaan kyseisellä värillä olevia vaatteita. Sellainen tipun keltainen ei yleensä sytytä minua, eikä neonkeltainen, mutta se perinteinen kunnon keltainen on ihana niin sisustuksessa, kuin asusteissa! Lasitavarassa keltaisen sävyt tulevat kauniisti esiin auringon valon kanssa. Olen hieman harmitellut jälkikäteen, että myin aiemmin pois Tamara Aladin parin keltaisia kynttilän jalkoja. Onneksi on yhä nuo lainalasit äidiltä (en aio koskaan palauttaa, mutta ei kerrota sitä äidille ;) ) ja iäsyyksiä minulla ollut lehmä kannu. Sain sen omakseni jo pikku tyttönä mummoltani. Keltaisista esineistä uusin tulokas kotonamme on vanha tuoli, joka oli pakko kotiuttaa eräältä kierrätyskeskuksen reissulta. Hintaa oli huimat viisi euroa!

Kastejuhlan kukkasuunnitelmia.

Neidin syntymän myötä pitäisi aloittaa kastejuhlan suunnittelu. Mummo on luvannut hoitaa kukkapuolen juhliin, joten nyt pitäisi vain pähkäillä mikä olisi meidän tyylistä. Onneksi ideoita tulee itse mummoltakin, on tuo kukkameri muuten niin ylivoimaisen suuri, ettei osaisi päättää mitään! Eikä ole haitaksi, että toinen tietää makumme. Tai en ole ihan varma voinko puhua nyt näitten kukkien suhteen makumme, vai onko nyt tullut yksinään diktaattorisesti päätettyä miekkosenkin puolesta olettaen, että maku on sama ;) Keräilin netistä hieman fiilistely kuvia, tai ensimmäinen kuva on ihan oma, muut on googlen ihmeellisestä maailmasta.

Väreinä kukkiin voisi ajatella yllättäen pinkkiä/vaaleanpunaista ja valkoista. Mutta toisaalta miksi ei kevään kunniaksi jotain värikkäämpää. Hieman suunnittelimme, tulisiko kastepöytään joku korkeampi kimppu, luonnonkukkia tyyliin. Voisi sanoa, että hitusen villimpi ja keveämpi kimppu sellaisen matalan sijaan.

Jaloleinikki olisi kaunis, en tiedä toimisiko se meidän tarkoituksessamme. Tarkoituksena oli tehdä ilmavia asetelmia korkeisiin maljakoihin. Luultavasti niin, että kukat eivät siis tulisi maljakon ulkopuolelle, vaan asetelma on tavallaan maljakon sisällä. Harsokukka oli pohdinnassa näiden asetelmien toisena kukkana. Tai miksi ei ainoana. Ehkä jotain helmiä siihen sekaan ja bueno. Helmi idean pongasin veljen tytön kastejuhlasta ja se oli ihanan herkkä lisä asetelmiin. 

Yksi lempikukistani on gerbera, en tiedä olisiko se villikortti vielä näihin kimppu suunnitelmiin. Tai sitten ei. Mutta onneksi vielä on hieman aikaa pyöritellä näitä suunnitelmia.

Marimekon kevät 2015 / lapset

Nyt se sitten iski, tajusin että meille tuli tyttö ja sille saapi ostaaa mekkoja ja muita ihania vaatteita!! Hias sytytys ja silleen.. Alkaakohan tästä se höperyys?

Tykkään itse kovin Marimekon vaatteista, niissä on yleensä sopivasti tvistiä, ne istuvat paremmin  päälle kuin monet ns. nuorisoliikkeen vaatteet. Laatu on usein todella hyvä ja ne kestävät aikaa. Toki hinta on se negatiivinen puoli. Tai ainakin hillitsevä tekijä ostoksissa. Vasta nyt tajusin mennä katsomaan millaisia ihanuuksia vauvoille on luvassa tänä keväänä Marimekon tiimoilta. Onnekas kun olen, niin kaverini oli jo yhden näistä lemppareiksi nousseista ostanut meidän pikkuiselle lahjaksi. Tyttö nimittäin sai tuon ihanan raitahaalarin lahjaksi. Tuon mekon keskimmäisestä kuvasta voisi äitikin haluta, jos kokoja olisi xD 

Kuvat lainattu marimekko.fi sivulta.

Rinsessa

Ja niin se aika vain meni ja meidän rinsessa saapui maailmaan vajaa pari viikkoa sitten. Arki on erilaista ja omalla tavallaan hyvin hektistä. Toisaalta aika pysähtyy ja sydän sulaa katsellessa pikkuista hymyilevää neitokaista. 

Joku aika sitten näin Nelliinan vaatehuone -blogissa aivan ihastuttavan hipon. Huokailin, että tuollainen olisi ihana omalle pikkuiselle. Nyt meidän pikkuinen sai sellaisen, kun ystäväni oli pistänyt virkkuukoukun heilumaan :) Vallan hurmaava hippo, melko iso vielä leikkeihin, mutta kiva kamu neidille tuijotella. 

Banaaniletut

Kokeilinpa minäkin kun kaikki muutkin, eli banaanilettuja :) En yleensä tykkää banaanista lämpimänä, joten banaaniletut eivät ole olleet ihan ensimmäisenä kokeilulistalla. Mutta kun joka tuutista niistä on puhuttu jo pitemmän aikaa, oli itsekin taivuttava ja nähtävä mistä oikein kaikki melu. Täytyy myöntää, että hyviä ne olivat. Meillä ei ehkä kukaan muu oikein innostunut näistä, mutta itse tykkäsin. Tekeminen oli myös todella helppoa ja raaka-aineet simppelit. Laitoin taikinaan yhden banaanin ( ei kamalan iso), kaksi kananmunaa ja noin puoli desilitraa puurohiutaleita. Taisivat olla ohrapuuro, mutta miksi ei vaikka kaurapuurohiutaleet sopisi. Sekoittelin kaikki ainekset tehosekoittimessa ja sitten vain paistamaan.

Viisi väriä haaste: vaaleanpunainen/aniliini

Sain joku aika sitten haasteen osallistua kotisi viisi väriä päivitykseen. Kuvailu on jäänyt viime aikoina melko vähälle, vaikka tekosyynä ei pitäisi olla enää kamera, sillä jouluna varustimme kameraa macrolinssillä. Silti puhelimen kamera surkeine laatuine vaikuttaa olevan se kuvausväline, johon tarttuu edes joskus. Mutta kevään ensimmäisten tulppaanien innoittamana päätin yrittää tarttua haasteeseen. Ensimmäiseksi väriksi valitsin vaaleanpunaisen/aniliinin. Tykkään kovasti väristä, mutta kotona sitä näkee lähinnä kukkien muodossa. Ihan reilua myöskin siksi, että taloudessamme asuu useampikin kaksilahkeinen, joten kokonaan pinkki koti olisi ehkä hieman liikaa ;) Pieniä yksityiskohtia, se on juuri sopivasti tätä väriä. Varsinkin kun tykkään monista väreistä ja meillä tuppaa olemaan niitä välillä melkolailla kotosalla, mikään ei ole vain yksinään vallallaan. 

Tykkään noista puumaisista leikkuulaudoista, materiaali ei nyt muistu mieleen. Mutta kamala miten nopeaan ne menee todella ikävän näköisiksi. Mietin jo kehtaanko edes kuvata leikkuulautoja, mutta siinäpä on. En tiedä kestäisivätkö muoviset sen paremmin kuosissa, mutta niissä on yleensä vain tylsiä yksivärisiä lautoja. Ehkä seuraavaksi siirrymme kokonaan puisiin lautoihin. Vai pitäisikö sen olla marmoria, tämän kauden kuumiita hottia? :D

Kirjavinkkejä pakkaspäiviin.

Viimeisen parin kuukauden aikana lukuinnostus on nostanut jälleen päätään. Ajattelin vinkata muutamasta hyvästä kirjasta, jotka itsellä kolahtivat heti. Jokainen näistä kirjoista on vienyt mennessään ensimmäisistä riveistä asti ja pitänyt kiinni viimeiselle sivulle saakka. Tosin yksi näistä minulla on vielä kesken, mutta en usko senkään pettävän. Kyseessä on kuvassa alla olevan kirjasarjan päätösosa, Varjojen huone. Ostin näistä ensimmäisen vuoden alusta, sillä joulun alla käydessäni kirjakaupassa myyjä kovin suositteli tätä sarjaa minulle. Ja koska hänen toinen suosituskin osui niin nappiin kohdallani, lankesin näihin. Kaksi ekaa kirjaa ovat nimeltänsä Varistyttö ja Unissakulkija. Kyseessä on kahden ruotsalaiskirjailijan yhteistyö. Nimen Erik Axl Sund takana ovat siis sellaiset tekijät kuin Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Täytyy myöntää, että nimet ovat minulle aivan oudot, eikä minulla ole hajuakaan, ovatko he kirjoittaneet jotain muuta aiemmin. Melko synkeä kirjasarja eli ei kannata tarttua jos kaipaa jotain hömppää tai kuplivaa huumoria. Kirjasarjassa käsitellään lastenmurhia ja niiden ympärille kietoutuvia tapahtumia. 

Toinen kirja, jonka luin joulun alla oli Joel Dickerin kirjoittama Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kirjan kansi ei vaikuta äkkiselleen mitenkään houkuttelevalle, sen paksuus voi saada aikaan muutaman huokaisun ei ihan yhden illan lukujuttu.. Kuitenkin kun keskustelin kirjkaupan myyjän kanssa, hän sai minut vakuuttuneeksi, että tämä teos todellakin kannattaa lukea. Lopullinen ostopäätös syntyi siinä vaiheessa, kun myyjä vertasi tätä kirjaa yhtä loistokkaaksi kuin Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin. Pakkohan sellainen teos olisi lukea. Ja täytyy sanoa, että kirja vei mukanaan heti alusta ja tuohon reiluun 800 sivuun mahtui jos monen moisia käänteitä. Juuri kun luulit olevasi kärryillä, niin kaikki asiat kääntyivät päälaelleen. Mutta ei mitenkään huonolla tavalla, päin vastoin kirja oli kirjoitettu loistokkaasti ja aina kun uudet asiat ilmenivät, saattoi vain huokaista mielessään että tietenkin se on juuri näin..