Yrttimaani

Ihme ja kumma, mutta siemeni ovat lähteneet kasvamaan, ehkä tänä vuonna saankin oikeasti omia yrttejä! Tosin noista aluista on vielä pitkä matka sinne, mutta ainahan voi haaveilla. Seassa on myös pääsiäisen kunniaksi ohraa. Uusi kokeilu oli myöskin popcornin laittaminen, periaatteessa jos sen saa kunnon alulle, voisi maissin istuttaa myöhemmin ulos aurinkoiselle paikalle. Laitoin kaikki siemenet yritti/istutusmultaan, kukkamultaa ja mustaa multaa ei tietääkseni pitäisi yrteillä käytellä. Lienevät liian tuhteja, pitäisi jostain ihan varmistaa asia. Mutta mielenkiinnolla jään seurailemaan kuinka yrteilleni käy.

Metsän eläväisiä

Kotiini on huomaamatta eksynyt muutamia metsän eläimiä. Pöllön kamu tosin jäi yksin rannalle nyyhkyttämään, miksi en tajunnut tuoda sitäkin rakastavaan kotiini! Mutta ehkei kaikella tarvitse olla paria.

Pupunen on hieman pelottavan näköinen valoissansa, en haluis törmätä pimeällä kujalla ;D Ai että lapsettaako? Toki ja toivon mukaan vielä monen monta vuotta :)

Sagaform 2013

Etsin tuossa Sagaformin kotisivua tutkiskellakseni hieman reklamaatio mahdollisuuksia ja jotenkin mutkan kautta päädyin katselemaan heidän kuvastoaan tälle vuodella. Ja mitä namuja siellä olikaan!! Monen monituista ihanaa esinettä, jotka voisin kotiuttaa hetkessä. Tuotteita ei ole tullut missään livenä vastaan, mutta ehkä pitäisi ne simmut aukaista ja hieman etsiä josko löytyisi. Munakuppeja olen muutenkin haikaillut, joten nämä voisivat olla varteenotettava vaihtoehto. Ihania eläinkuoseja, hitsi sana kuulostaa ihan väärälle, öö folkloristisia?!? :D mutta kuitenni, tulee hieman Klaus Haapaniemi vibat! Toisaalta osa kuoseista on juurikin niin retroja, että sydän pampsahtelee. On se elämä vaikiaa ku tykkää liian monesta tyylistä, ollapa minimalisti! Hinnoista ei haisua ja saas nähdä tuleeko tuotteita meidän ei niin suureen kaupunkiin. Pitääpä tarkkailla tilannetta.. (Kuvat on lainattu kuvahaulla/Sagaformin sivuilta.)

Pääsiäistä odotellen.

Onni on...

Onni suosii rohkeaa.

Onni tulee eläen eikä ostaen.

Eikö onni voisi olla vain sitä, ettei ole onneton?

Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.

Ovi onneen aukeaa ulospäin.

Ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla.

Älä etsi onnea. Jos etsit, et löydä sitä, sillä etsiminen on onnen vastakohta.

Onnen oivaltaa hitaammin kuin epäonnensa.

Onnellinen on hän, joka saa olla oma itsensä.

( sitaatit/sananlaskut lainattu eri lähteistä netistä, nimet jätetty pois)

Onni on monia asioita, onnea voi olla vaikea tunnistaa, sen voi jo mennettää ennen kuin tajuaa paremmin.. Onni on asia, josta voisi puhua niin monen monituista sivua päätymättä mihinkään. Onni on myös ajassa kiinni, joskus sen onnen toi lauantainen karkkipäivä, joskus se koulupaikka jonne juuri halusi, joskus se että oli joku joka kuunteli.. joskus onnelta vaatii liikaa, mikään ei riitä ja pienet asiat unohtuvat. Katsotaan millaista onnea tämä neliapila tuo uudelle kantajalleen. Koru on alunperin äitini ja ihailin sen perään jo pikkuisena tyttelinä. Isäni ostin sen äipälle joskus kultaisella kasikyt luvulla. Hento ketju vaatii totuttelua, mutta kaunis se on, vaikka kultakorut eivät yleensä ole se omin juttuni. Mutta ei kai onnen pikkuapureita voi koskaan olla liikaa, onnelle on kuitenkin aina ottajansa.

Auringon mä näin...

Auringon paisteen inspiroimana jatkoin kotona hieman keväisempien värien esille ottamista, sydänpöytäliina vaihtoon ja pinkki tilalle, petivaatteet aurinkoisemmiksi, hieman tyynynpäällisiä, ehkä verhot.. inhottavinta on, että olen tässä pari päivää tuijotellut Koko sarjan ihanaa pinkkiä muovikannua ja alkanut pohtimaan, että miksi minulla ei ole sellaista? Kyseessä on siis kannu, jonka nappasin ystävälleni hänen pyynnöstä viime kaupunkireissulta. Vielä sen kerkeisi piilottamaan kaapppiin ja jos ei vain avaisi ovea xD

Jokamiehen kammo, liikaa tyynyjä.. ei voi olla tarvetta kaikille ja niin edelleen..

 Kevätaurinko saa pölyn näkymään..

 .. ja yrtit kasvamaan! Vaikka kuvassa enemmänkin näkyy uusi ihastukseni, Muurlan Pikku Myy emalikipponen. Se ainakin jaksaa pysyä vihreänä riippumatta viherpeukalois taidoistani!

Et mitäpä sitä asiaa kaunistelemaan tai kiertelemään, tulis jo kevät ja kesä!!

Suklainen sunnuntai

Aurinko helottaa täydeltä taivaalta, voisi luulla että kevät on tulossa ellei tuulisi niin pirskuleesti! Aivot jäätyy ulkona vaikka ois miten tuhti pipo.. Äkkiä on sunnuntaikin hujahtanut, tullut kotihommia tehtyä ja hieman nokkaakin kävin tuulettelemassa. Lamppu löysi tiensä kattoon ja pitihän apujoukkoja palkita hieman leivonnaisilla, hyvä tekosyy siis kokeilla uutta suklaakakun reseptiä. Jännä kakku, tulee mieleen hieman ne leivokset jossa suklaa on melko sulana sisällä.. miksi nimi ei vain nyt tule mieleen? Tulppaanitkin kuoli, piti laittaa roskiin tänään, mutta aika hyvin ne kestivät taas, reilun viikon. 

Ruokakin odottaa tuossa jäähtymistä ja jos sitten ottaisi ihan rennosti, katella hieman Deadwoodia kenties tai sitten selailla paria kirjaa, jotka ovat odottaneet tuolla hyllyllä sopivaa aikaa. Tosin toinen kirjoista on Emily Hogarthin Leikkaa tästä!, joten en usko että enää tänään kykenen keskittymään sen pikkutarkkoihin ohjeisiin. 

Pistetääs vielä kakun ohjetta, varoitus älä sitten lue pitemmälle jos haluat löytää jonkun kevytohjeen ;D

Suklaakakku

200g voita
300g suklaakastiketta
4 kananmunaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Sulata voi ja anna sen seisoa hetki. Lisää joukkoon suklaakastike ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon VAROVASTI nostellen kuivat aineet seoksena, sekä voi-suklaakastikeseos. Kannattaa siis käyttää tässä vaiheessa nuolijaa. Kaada kakkutaikina voideltuun ja korppujauhotettuun  isoon (2,5-3 litran)  alumiinivuokaan.  Paista uunin ala/keskiosassa riippuen uunin koosta noin 55 minuuttia ja 175 asteessa.

Tonnikalapiiras

Kameran kuvia tyhjennellessäni huomasin vielä muutaman kokkailu kuvan, alla olevaa piirasta tein muistaakseni tupareihini alkuvuodesta. Olen tehnyt tonnikalapiirakkaa pari kertaa aiemminkin, sillä se on nopea ja helppo resepti, yllättäen :D

Tonnikalapiiras 

pohja

1prk kermaviiliä
1 kananmuna
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

täyte

1prk kermaviiliä
2 kananmunaa
2prk tonnikalaa (itse olen laittanut yhden chilimaustettua ja toisen tavallista)
mausteita maun mukaan
juustoraastetta

Kaada vesi pois tonnikalasta, chilitonnikalasta kaadoin itse enimmän öljyn pois, mutta annoin jäädä sitä hieman sekaan maustamaan. Tonnikalan sekaan lisäsin myös mausteet, hieman lipstikkaa ja tinjamia muistaakseni. Teen joka kerta eri mausteilla, joten oman maun mukaan. Sekoita sitten kaikki pohjan ainekset (leivinjauhe aina vehnäjauhojen kanssa yhdessä) ja kaada taikina voideltuun vuokaan. Sekoita täytteen ainekset ja kaada pohjan päälle. Halutessaan voi lisätä juustoraastetta päälle, mikä omalta osaltaan hillitsee hieman kuohumista, sillä täytettä tulee melko paljon. Vuoan halkaisija kannattaa olla ainakin 24cm, varoiksi voi toki laittaa pellin alle. Paista 200 asteessa ja noin puoli tuntia.

Lokki vs. värimania?

Jos joku kysyisi, mikä minun tyylini on, en tiedä osaisinko vastata itsekään. Pukeutumis ja sisustustyylini on.. ehken helpoin sanoa, että mukaan tarttuu mikä silmää miellyttää. En todellakaan ole mikään modernin tyylin kannattaja, etninen, skandinaavinen, musta- valkean rakastaja tai minkään muun yhden "koulukunnan" kannattaja. Kotoani, samoin kuin vaatteistani löytyy klassikoita, uutta ja vanhaa, sekä värejä, mutta myös turvallisia luottojuttuja. 

Lokki valaisin oli yksi must jutuista, kun tiesin että pääsen muuttamaan omaan kotiini. Olen jo useamman vuoden ajan pyrkinyt siihen, että ostaisin vain laadukkaita tuotteita. Enkä tarkoita, että vain designia! Kyse on enemmänkin, että lastulevykalusteet huitsikkaan ja kestäviä puisia kalusteita tilalle, tai miksi ei metallisia ynnä muuta. Laadukkaita kankaita, silmää miellyttäviä astioita. Eikä tämä tarkoita aina, että niistä joutuisi maksamaan maltaita, joissain tapauksissa on kyllä näinkin :D Mutta jos pohtii, että säästääkö ennemmin vaikka vuoden juuri oikeaan valaisimeen, kuin että ostaa vuosien varrella muutaman melkein hyvän ja kuluttaa sen saman määrän rahaa niihin. Toki itsekin sorrun aina joskus ihan hömppä ostoihin ja jälkeen päin saa miettiä hetken, että mikäs se punainen lanka olikaan? Mutta isommissa ostoissa olen onneksi onnistunut melko hyvin pysymään tavoitteessani. Tällaisen klassikko pläjäyksen seuraksi kaipaankin sitten jo kovasti jotain vastakkaista. Värejä!! Olohuoneesta halusin maalata (huomiona voinee tunnustaa, että isä siis maalasi.. ) yhden seinän Silkkitie värillä. Jälkikäteen sain kyllä kuulla maalarilta, että oli muutamaan kertaan tarkistanut purkin saatuaan, että olikohan nyt ihan oikea väri. 

Aiemmassa kodissani ei ollut kovinkaan montaa mattoa, pieni koti nääs.. nyt sitten olen hiljakseen uusinut mattovalikoimaani, vaikka se violetti 80-luvun räsymatto on edelleen ihana, kaipaa sitä joskus hieman vaihtelua! Jotenkin punainen sävy on matoissa vahvana mukana, makuhuoneessa on taas paljon vähemmän värejä matoissa. Valkoinen lampaantalja ja Annon ihana kelta-valkoinen villamatto.

Jugurttikakku

Huomaa, että olen muuttanut ja nykyisessä kodissani on keittiö, tai ainakin kun vertaa aiempaan eli keittokomeroon. Innostusta riittää kokeilla kaikkea uutta, sekä verestellä vanhoja ohjeita. Jugurttikakkua olen tehnyt useampaan otteeseen, sillä ohje on yllättäen superhelppo ja lopputulos mukavan mehevä. Kuivakakku on sinällään hieman hämäävä käsite, tulee mieleen ne pakko juoda litra kahvia päälle kakut, niihin voi saada kammon! Onneksi muutama tälläinen mehevämpi ohje on tullt vastaan ja traumoista on päästy yli ;D Tässä olisi vielä jugurttikakun ohjetta kun eräs kakkumaakari sitä pyyteli :)

Jugurttikakku

2 kananmunaa
3dl sokeria
1tl soodaa
125g margariini sulaa
4dl vehnäjauhoja
2dl (hedelmäpommi)jugurttia

Voitele ja korppujauhota vuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin sooda on lisätty. Lopuksi lisää joukkoon margariinisula ja jugurtti. Paistele 175 asteessa uunista riippuen 50-60 minuuttia. Kannattaa taas välillä kokeilla sillä sukkapuikolla tartttuuko taikinaa vielä kiinni! Kun otat kakun uunista, anna sen olla muutama minuutti ennen kuin keikautat sen.

Ihanaa naistenpäivää!!

Ps. Suurin mysteeri, jonka tänä iltana aion ratkaista on syönkö yhden vai kaksi vanukasta ja jos vain yhden kumman ;)

Uunipuuroa ja sydämiä pakkasella

Töiden jälkeen en itse ainakaan jaksa ruuan suhteen alkaa väsäämään mitään vaikeaa. Tänään päädyin tekemään pitkästä aikaa uunipuuroa, sarjassamme ruokia joihin minulle lapsena tuli joku outo trauma/kammo, mutta kun niitä nyt taas uudelleen syö niin ei voi tajuta miksi. Uunipuuro on todella simppeli ruoka, laitat vain voideltuun vuokaan (vähintään parilitranen) litran maitoa (tietty punaista ettei kuohu ja muutenni ;D) sitten pari desiä riisiä ja maun mukaan suolaa. Tällä kertaa omaan satsiini tuli hieman liian vähän suolaa ja se oli hetken liian kauan uunissa. Mehevämpää siis saa, kun antaa puuron olla uunissa noin puolitoista tuntia. Hämmentele vain välillä niin ei tartu pohjaan. Tätä ruokaa ei haittaa vaikka tuleekin isompi satsi! Ainakin minusta puuro on nimittäin hyvää kylmänäkin esim kotitekoisen hillon kanssa. Ei tartte ostella riselloja, vai mikäs sen riisijutun nimi onkaan, erikseen! Eikä ruoka myöskään hirmuisena kuluta kukkaron nyörejä. Himppu reilu euro maitoon ja riisiä jos ei kaapistä löydy niin toinen sinne :)

Rakastan sydän kankaita kaikissa mahdollisissa väreissä, varsinkin vanhempia miljoona sydäntä ja cook collectionin sydämiä. Jälkimmäisiä minulla ei tosin vielä ole, sillä niiden hinnat kipuavat nettikirppareille turhan korkeiksi :/ Mutta aina silloin tällöin tärppää, tänään laitoin viimeisimmät sydämeni ulos tuultumaan. Verhoiksi ne ovat melko pienet mutta ehkä niistä syntyy tyynynpäälliset.

The juustokakku

Lisää ohjetta pukkaa, eli seuraavaksi vuorossa juustokakku, josta minulle ei valitettavasti ole heruttelukuvia ;) Tämä on hyvvee, vaikka itse sanonkin. Aikaa menee mutta periaatteessa hyvinkin helppo resepti!

Juustokakku

Pohja

½ paketti Digestive keksejä
hieman reilu 3rkl voisulaa

Täyte

2 prk tuorejuusto ( 1kpl maustamatonta ja yksi maustettua esim appelsiini, 250g/kpl) 
2,5dl vispikermaa
n. 1,7dl sokeria
n. 0,6dl vehnäjauhoja 
2 kananmunaa
1,5tl vanilliinisokeria

Kuorrutus

2prk ranskankermaa
1rkl sokeria
½ tl vanilliinisokeria

Murskaa keksit pieniksi muruiksi, sulata voi ja sekoita se murujen sekaan. Painele taikina voidellun irtovuoan pohjalle tiiviisti ja laita vuoka sen jälkeen jääkaappiin ainakin 20 minuutiksi. 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita tuorejuustot keskenään ja tämän jälkeen yhdistä ne kerman kanssa ja vaahdota. Lisää sitten sekaan sokeri ja vaniljasokeri, seuraavaksi jauhot siivilän läpi ja vielä viimeiseksi kananmunat. Kaada täyte vuokaan ja paista noin 160 asteessa viitisenkymmentä minuuttia. Aika riippuu hieman uunista, mutta kun täyte on kiinteää keskeltä se on valmis. Kakun kiinteyden voi testata hieman heiluttelemalla vuokaa ja jos kakun keskiosa ei liiku, on se valmis.

Paiston aikana sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Kaada seos varovaisesti mutta rivakasti kuuman kakun päälle. Avuksi kannattaa ottaa nuolija, sillä kakku alkaa helposti lohkeilla kuorrutteen painosta ja tehdä syvempiä kuoppia pintaan. Laita tämän jälkeen kakku vielä uuniin 7-8 minuutiksi. 

Jäähdytä kakku hyvin ja laita se vielä jääkaappiin, sillä kakku on parhainta kun se viilentyy kunnolla ja hieman maustuu. 

Retromakuja: banaanikakku

Koska sunnuntaina ei huvita siivota, on minun logiikallani sitten sen sijaan leivottava :) Tällä kertaa päädyin tekemään hieman retrompaa herkkua, nimittäin banaanikakkua. Helppo kakku ja ei ole liian imelä. Kakun maku paranee vain kun se saa hieman seisoa, joten ekana iltana se ei ole parhaimmillaan. Kannattaa siis kutsua vieraat vasta seuraavana iltana ;) Uskalsin ottaa kakulle mummon äidin vanhan lautasen, vai olikohan mummom mummon.. mietin että mitä niitä siellä kaapissa säilömään, pienellä asialla saa omasta sunnuntaista hieman speciaalimman. Jaksaa sitten taas aloittaa arkisen aherruksen.

Päivällä kävin myös kirpparilla ja löysin neljä kappaletta etsimiäni sydänvuokia. Jotenkin kun nämä näkee, tekisi mieli tehdä pieniä marjapiiraita.. Marjoja alkoi sitten tehdä mieli, niin piti ottaa satsi mustikoita sulamaan. Jos vaikka iltapalaksi söisi niitä rahkan kera, kun jäi kakustakin jämäpala banaania. Parhaimmat herkuthan tunnetusti syntyvät jämäruuista ;)

Tamara Aladin, kevättä kotiin.

Tänään olin äitini kanssa viettämässä laatuaikaa kaupungilla, ohjelmassa oli lahjojen etsiminen isälleni ja veljelleni, sillä heillä oli synttärit viime viikonloppuna. Lahjat löytyivät ja kerkesimme sitten hieman tutkimaan kirpparin valikoimaa. Mukaani lähtikin kaksi aivan ihanan keltaista kääntö kynttilänjalkaa. Malli oli tuttu, mutta nimeä en kirpparilla ollessa muistanut. Kotona googlettelun tuloksena selvisi, että kyseessä on Tamara Aladinin kynttilänjalka, näitä on valmistettu vuosina 1972-1975. Omani ovat sitä matalinta mallia eli himpun yli kuusi centtimetriä. Myöhemmin on myös tehty samaa kynttilänjalkaa seitsemän ja kakstitoista centtimetriä korkeana.

Hieman lisää kevättä kotiini ajattelin tuoda Anttilasta löytyneellä pinkillä kyntttilä lyhdyllä. (kulma siitä vilahtaa jopa kuvan laidassa) Kunhan vain kevät etenee pitemmälle, olisi tarkoitus aloittaa projekti kesäterassi ja siitä haluan oikein värikimaran :) Ei tuo Suomen kesä ole aina se aurinkoisin, niin pitää pelata varman päälle :)