Jos sormuksen sulle antaisin, mitä mulle sanoisitkaan?

Rakastan erilaisia koruja, tykkään haalia itselleni niitä, kuin pieni harakka. Mutta minulla on pieni ongelma, en oikein raaski käyttää näitä ihanuuksia koko ajan, koska pelkään hukkaavani ne. Mitä sitten teen, jos en voi saada korvaavaa tilalle?? Olen sellainen ihminen, joka ei vain voi unohtaa kadottamaansa, asia vaivaa minua niin kauan, kunnes löydän vastaavan tilalle tai saan alkuperäisen takaisin. Tiedän kyllä, että on tyhmää säilytellä kotinsa kätköissä näitä ihanuuksia ja yritänkin aina petrailla korujen suhteen.

Mutta vakiokoruikseni voisin kuitenkin sanoa sormukset ja ei, en ole salaa haaveillut pikkutytöstä asti siitä hetkestä, kun se unelmien prinssi sujauttaa sen sormuksen sormeeni. Ei, tämä ei liity mitenkään sellaisiin haaveisiin, en ole edes varma haluaisinko sormeeni sormusta, joka tarkoittaisi ikuista sitoutumista..mutta se aihe jääköön samantien.

Viime perjantaina sain kuitenkin kaksi uutta yksilöä kotiini, nämä molemmat on tehnyt hyvä ystäväni itse. Niitä myydään myös hänen bloginsa kautta, tai siis tuota korublogia pitää oikeastaan kaksi tyttöä. Selvinnee aika hyvin sivuilta.

Harmaa ruususormus oli siis tilaamani ja sen väri oli juuri oikea, en halunnutkaan liian vaaleaa. Kuvassa on ikävästi pölyä sormuksen terälehdillä, jotka eivät kuulu sormukseen. Violetin kameesormuksen sain taas ystävänpäivä lahjaksi. Ihanan tyttömäisiä piristyksiä tylsien asujen lisukkeeksi, tai miksi ei niihin hieman romanttishömppäisempiin asuihinkin sopisi. Itselläni on ruususormuksessa hopeinen sormus osa ja tuossa kameessa taas pronssinen, kummassakaan ei ole nikkeliä. Itse maksoin harmaasta sormuksesta viisi euroa, kameen hintaa en osaa sanoa, koska lahja. Mutta jos kuvan sormukset sykähdyttivät, kannattaa kysellä Katjalta hieman lisää infoa, sillä ainakin noita ruusuja löytyy erivärisinä.

Hieman taukoa ollut kirjoittamisesta, mutta nyt alkavat asiat hieman selviämään kotisuunnalla, niin jos sitä aikaa löytyisi taas tännekin.