Ihmemaa

Vaikka joulu on jo ohi, rakastan silti kynttilöiden polttamista. En oikeastaan laskekaan niitä vain joulun odotukseen tarkoitetuiksi. Kynttilöiden värit ovat voineet hieman vaihtua joulun alusesta, mutta tunnelma on edelleen voittamaton. Joo tyynyt, verhot ja peitot ovat kanssa helppoja keinoja vaihtaa sisustuksen ilmettä, mutta niin ovat mielestäni myös kynttilät. Jouluun hieman punaista ja valkeaa ripauksella harmaata. Tällä hetkellä valikoimastani löytyy mustiakin kynttilöitä ilman merkkiä satanismista;D Kevättä kohti voi siirtyä taas ihan erilaiseen väriloistoon, hieman vihreää, oranssia ja keltaista, kattokruunukin saa oman loistonsa kevääseen. Syksyllä on taas ihanaa kaivella violetit kynttilät esiin. Eli melko montaa väriä tulee läpi käytyä kynttilöiden avulla sisustuksessa vuoden aikana ja edullisesti vielä! Eikä tarvitse nähdä suurta vaivaa tai pelkoa, muutunko kevään tullen brittiäiseksi kukkatapetti pesäkkeeksi.

Toinen asia, missä kynttilät ovat ehdottomia, on yksi lempitavoistani viettää iltaa raskaan päivän jälkeen. Eli sytytä kynttilöitä, keitä lämmintä juomaa tai pilko kupillinen herkullisia hedelmiä, lämmin viltti mukaan nojikseen, hyvä asento ja mielialaan sopiva kirja tai leffa nenän eteen. Voisiko ilta enää tästä parantua? No ehkä joskus ainakin yhden asian avulla;)

Tänä iltana voisi harrastaa kynttilöintiä, kaivelin nimittäin eilen jo jonkin aikaa sitten alennusmyynneistä ostamani kirjan; Cecelia Ahern Ihmemaa. Jäin siihen koukkuun jo ensi sanosita, jokin siinä vain sykähdytti sydämessäni. Luen yleensä dekkareita ja enemmän action painotteista, joten tämä tyyli ei ole sitä pereinteisintä minulla. Mutta joskus harvoin vastaan astelee sen verran hengen pysäyttävä teos, että se on vain luettava loppuun, mieluiten kerralla ja kertaakaan katsetta nostamatta kirjasta. Katsotaan jatkuuko tämä rakkaus viime sivuille asti, aiempia tuotoksia en ole siis lukenut kyseiseltä kirjailijalta.

"Miten voisin kuvailla tätä paikkaa? Tämä on eräänlainen välivaihe. Tämä on kuin suuri käytävä, joka ei johda minnekään, kuin ruuantähteistä valmistettu juhlaillallinen, kuin urheilujoukkue, joka on kasattu niistä ihmisistä joita ei koskaan valita mihinkään, kuin äiti ilman lastaan, kuin ruumis ilman sydäntä. Tämä paikka on melkein olemassa mutta ei kuitenkaan aivan. Se on tulvillaan ihmisten tavaroita, mutta silti se on tyhjä, koska tavaroiden omistajat eivät ole täällä pitämässä niistä huolta."

(Ahern Cecelia, Ihmemaa)