Sunnuntai fiilistelyjä

Huh huh, nyt sitä sitten lähetään kokeilemaan. Olen siis haaveillut jo pitemmän aikaa aloittavani oman blogin, aloittaminen on vain tuntunut niin vaikealta. Sitä miettii onko oma elämä tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta siitä riittäisi kerrottavaa, osaako sitä edes kirjoittaa tai kiinnostaako ketään kuullakaan:D Mutta sysäsin lopulleen kaikki tekosyyt ajan puutteesta lähtien nurkkaan ja päätin lähteä kokeilemaan blogien ihmeellistä maailmaa.

Tänä viikonloppuna aika meni tavalliseen tapaan kouluhommien parissa, elämäni on nykyisin aina vain koulua. Mutta toisaalta olen sen reitin valinnut itse joten murista ei pitäisi. Sain kuitenkin käytyä porukoillani kylässä. Ihanaa herkuttelua ja uudet kengät vielä kaiken lisäksi! Oikeasti kengät eivät ole enää uudet, äitini osti ne aikaisemmin itselleen, mutta lahjoitti ne minulle lopulta, kun ei itse niitä oikeen käytä. Kuola vaan valui ui jui! Kengät ovat siis yksi suurimmista paheistani, minkä ehkä tulettekin huomaamaan, kenkiä ei vain voi olla koskaan liikaa. Kuvaaja vain taisi olla liian sunnuntai fiiliksissä heiluessaa. (sain vihdoin oman kamerankin, mikä mielestäni esti aikaisemmin blogin pidon, hi hii kaikkea sitä miettiikin)

Olen myös miettinyt paljon kuuluisia ystävänmyyntejä, niitä kun ei paljoa ole vastaan tullut täällä päin maailmaa . Kateellisena olen vain lueskellut, kuinka muut pääsevät aina shoppailemaan ihania löytöjä noihin maagisiin tapahtumiin. Ei ole elämä reilua ei, mutta sitten huomasinkin kotiin tultuani, että postilaatikosta oli tippunut minulle kutsu Marimekon ystävänmyyntiin!!

Joten eikun tilin saldoa tarkistamaan ja miettimään kuinka tuonne ehtisi koulusta ajoissa. Tietysti se kestää useamman päivän, mutta tuo eka päivä olisi ainoastaan tietyille ihmisille, eikö olekin houkuttavaa. Pakolla siellä on jotain aivan erityisiä ihanuuksia tarjolla vain keskiviikko aamuna. Jotain, mikä kuuluisi juuri minun kaappiini.Pitää laittaa aivonystyrät toimimaan ja miettiä toimintasuunnitelmaa, voisi tietysti houkutella äidin mukaan, jos vaikka kyyti heltiäisi siten:)

Huomenna olisi taas arkeen paluu, vaikka ei tänäänkään ole välttynyt niiltä arjen velvollisuuksilta, kumman tiuhaan tuonne sähköpostiin tulee maileja asioista, joita pitäisi hoitaa. Mutta onneksi on ollut näitä pieniä piristyksiä tässä viikonlopun aikana, niin ei edes harmita mennä huomenna taas kouluun. Ainakaan vielä. Nyt pitää kyllä lähteä etsimään hieman ilta vai joko se on yöpalaa ja unohtaa tämä blogi tältä iltaa.