En tahdo murhetta kantaa vaan en tiedä kuinka voisin kaiken kurjuuden keskellä nähdä jotenkin toisin.

Kun kansojemme suurmiehet noissa suurissa toimissaan kompuroivat pimeässä kaaos kannoillaan.

Positiiviset pellet hellii hyvää ajatustaan ja elävät niin kuin paholaiset siksi pukeudun mustaan.

Kun yhteinen maailma on pelkkää mielikuvitusta minä pukeudun surupukuun ja surupuku on musta.

Jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumivalkeaan.

Mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallusta ylläni on surupuku ja surupuku on musta.

Eikä se juuri naurata ei nosta mielialaa kun itkusta kaikki alkaa ja itkuun kaikki aina palaa.

Kun kokonaiset kansat käyvät pelaamaan pedon lukuun siksi pukeudun mustaan musta on surupuku.

(lyrics: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Surupuku)