joka tytön parhaat ystävät, kengät.

Minun isäni sanoi, että tytöllä pitää aina olla punaiset kumpparit. Sunnuntaina vietimme kastejuhlaa ja lahjapöydässä odottivat nämä punaiset kumpparit kera punaisten villasukkien. Toki ne ovat vielä isot, mutta ei siinä mene kauaa kun pikku neiti voi vipeltää kumppareissaan lätäköissä. Aivan huippu lahja siis :) Toki tytteli sai monta muutakin ihanaa lahjaa, voi olla että kateellinen äiti esittelee ne joku päivä ;) Muun muassa mekko varasto karttui muutamalla mekolla, liekö kohta samanlainen arsenaali kuin äidillä.

Itselläni kastepäivänä oli jalassa ensimmäistä kertaa pinkit ihanuuteni, elikkä Minna Parikan Lin kengät. Olen kauan haaveillut Parikan kengistä ja viime kesänä sitten alennusmyyntien aikaan päätin repäistä. Onneksi väri sattui olemaan oikea kastejuhlien suhteen! 

Jotain vanhaa, jotain uutta...

... mutta ei mitään sinistä ;) Tyttömme sai lahjaksi ihanan kirahvi purulelun, tämä tuote onkin vilahellut tiheään monissa blogeissa. Iloinen yllätys mammalle jälleen kerran, sillä olin haaveillut kyseistä tuotetta tytöllemme. Muutenkin pitänee välikommenttina huokaista, kuinka hämmentynyt olen niistä monista lahjoista joita tyttömme on saanut. Ei mulle tullut mieleenkään odotella lahjoja, tai eihän ne mulle ole, vaikka taitaa mamma olla enemmän täpinöissään tällä hetkellä kuin tuo pikku pakkaus ;) Mutta niin takaisin asiaan. Olemme pohtineet, että tytölle yritämme hankkia fiksusti tulevaisuudessa leluja. Ei ole kiva jos joka paikka tursuaa kaikkea turhaa. Sen takia toinen asia mitä pohdimme leluista oli se, että voisimme hankkia puisia leluja. Ne kun ovat kestäviä klassikkoja, jotka kestävät yleensä vuodesta toiseen, kuten kuvan helistin. Se nimittäin on tytön isän vanha! 

Kun tyttö on isompi olisi ihana hankkia hänelle samanlainen hevoskeinu kuin meillä oli kotona. Sellainen mustaharjainen heppa, jonka kyydissä pystyi istumaan. Hevoselle oli maalattu punertavat suitset ja istuimen penkkiosassa oli pinnoilla tehty selkäosa. Näin kyseistä tuotetta vielä myynnissä, onneksi kaikki vanha ei aina katoa uusien humpuutuksien tieltä. 

Festivo

Mummoni muutti joku aika sitten pienempään asuntoon ja kävi siinä samalla läpi tavaroitaan. Hän oli päättänyt tarjota meille lapsenlapsille Festivo kynttilänjalkojaan. Niitä kun oli viisi kappaletta, yhtä monta kuin meitä lapsenlapsia. Ja koska olen vanhin, sain joukon suurimman. Minusta sarja on kaunis klassikko, ehkä jokunen vuosi sitten en olisi nähnyt tällaista osana sisustusta. Mutta tällä hetkellä silmää miellyttää kovin aalto maljakkokin, entinen nou nou asia. Niin se vain mieli muuttuu ja maku kehittyy? Kaapin päällä tuntuu olevan kovin syksyiset värit, pitänee etsiä jotain muuta tuohon tilalle kaapeista, jotain keväisempää :) 

Marimekko kevät 2015 / naiset

Saisikohan mamma ostaa uuden mekon kastejuhlan kunniaksi? Vaikka mekkoja onkin jokunen kaapissa, mutta silti..? Selailin taas Marimekon sivuja ja ihastelin muutamaa mekkoa. Kuosi on jokaisessa sama, malli hitusen eri. Värikäs versio kiehtoo minua enemmän näin kevään korvilla kuin mustavalkea. Kaksi ensimmäistä mallia on tehty puuvillasatiinista joten lienevät astetta juhlavammat. Ehkä yritän joku päivä käydä paikallisessa Marimekon liikkeessä ihan vain katsomassa ;) 

Viisi väriä: musta/valkoinen

Beben yks kuukautis tärpit.

Eilen tuli meijän bebelle ikää yksi kuukausi, aika todella katoaa jonnekin! Ajattelin sen kunniaksi kuvailla muutamia tärppejä vaatteiden suhteen, joita itse olen kokenut hyviksi pikku ihmisen kanssa. Voi olla, että suurimmalle osalle nämä ovat ihan peruskauraa, mutta itse olen saanut opetella käytännön kautta mikä on fiksua vaatetuksen suhteen pienen vauvan kanssa. En tiedä miksi uusia mammoja esimerkiksi rangaistaan laitoksella, kun vauvoille on ainoastaan todella hankalasti puettavia vaatteita. Miljoona niru narua ja ihmeellisiä viritelmiä. Tai ainakin ne sille tuntuivat ensi hetkinä, sekä vauva, että mamma olivat molemmat hämillään..

Nämä puolibodyt/housut meillä ovat olleet vasta pari päivää. Ne eroavat meidän muista housuista pienellä, mutta tärkeällä yksityiskohdalla. Näissä on tuolla nilkkaosassa pienet kuminauha rypytykset. Pysyy aika paljon paremmin pienessä jalassa, kuin sellaiset jossa tuo jalkaosa on pelkästään tossumainen. 

Ulkoilun pelastus ekoina viikkoina oli kaverini tekemä neulehaalari, vähän aikaa sitten saimme lahjaksi myös toisen ulkoiluun sopivan haalarin fleecestä. Plussaa vetoketjusta, on helpompi pukea päälle. 

Bodyissä ovat ehdottomia lemppareita nappiversiolliset kietaisu mallit. Yllättävän hankalaa pukea kiukustunutta vauvaa, jos body on sellainen pään kautta pujotettava. Kömpelö äiti on saanut muutamat tuskaiset katseet osakseen pieneltä.. Osassa vaatteita on hihaan lisättynä sellaiset tumppuosat. Ekoina päivinä hyödynsimme näitä, mutta koska tytteli ei ainakaan toistaiseksi raavi itseään pahemmin emme ole niitä käyttäneet. 

Sisähaalareissa meillä löytyy versiot sekä napeilla, että vetoketjulla. Kumpikin toimii! Vetoketjulliseen on tehty kiva pieni lisä, kun vetoketjulle on tehty suoja, jotta se ei raavi naamaa. Tälläista ei ole esimerkiksi yllä olevassa fleecehaalarissa. Ei pakko juttu, mutta hyvä idea. Nappiversion kanssa käytämme sukkia, koska malli on tuollainen capri pituinen. Vetoketjuhaalarissa on sukkaosa valmiina. Joskus neidin jalat löytyvät haalariosan keskeltä kippurassa, sillä sukkaosa ei pysy niin hyvin jalassa.  

Tällaisia huomioita on tullut tehtyä ensimmäisen kuukauden aikana. Saas nähdä muuttuvatko lempparit miten tässä ajan kanssa ja mikä on kätevintä päällä, kun neiti lähtee kasvamaan. 

Viisi väriä haaste: keltainen

Keltainen väri on vaikea, kaikki sävyt eivät todellakaan ole mieleeni. Sinapinkeltainan tai leijonankeltainen kuten jotkut sanovat on lempivärejäni myös pukeutumisessa. Harmikseni en vain omista juurikaan kyseisellä värillä olevia vaatteita. Sellainen tipun keltainen ei yleensä sytytä minua, eikä neonkeltainen, mutta se perinteinen kunnon keltainen on ihana niin sisustuksessa, kuin asusteissa! Lasitavarassa keltaisen sävyt tulevat kauniisti esiin auringon valon kanssa. Olen hieman harmitellut jälkikäteen, että myin aiemmin pois Tamara Aladin parin keltaisia kynttilän jalkoja. Onneksi on yhä nuo lainalasit äidiltä (en aio koskaan palauttaa, mutta ei kerrota sitä äidille ;) ) ja iäsyyksiä minulla ollut lehmä kannu. Sain sen omakseni jo pikku tyttönä mummoltani. Keltaisista esineistä uusin tulokas kotonamme on vanha tuoli, joka oli pakko kotiuttaa eräältä kierrätyskeskuksen reissulta. Hintaa oli huimat viisi euroa!